JOTAKIN HYVÄÄ - HAISUKURJENPOLVI (Geranium robertianum)

Olen koettanut edes näistä kasveista löytää aina jotakin hyvää tai kaunista sanottavaksi. Nyt näyttää ottavan tavallista tiukemmalle! Kasvikuvaukset haisukurjenpolven kohdalla näet alkavat toistuvasti samoilla määreillä: kasvi on tahmeahko, karvainen ja tympeähajuinen...

Niin on, mutta... Karvaisuus näkyy sopivassa vastavalossa oikein nätisti. Kukka itsessään on oikein viehättävä. Lehden muoto hivelee kauneudellaan. Kurjenpolvien hedelmyksen suippo nokkamainen pidentymäkin saa ihailijoita...

Haju on nimenmukaisesti tässä kasvissa mukana. Se erittyy varren tahmeista nystykarvoista. Lajille tyypillistä on myös varsinkin paahteisilla paikoilla punainen väri - monesti varsi ja lehdet aivan hehkuvat punaisina.

Jos ei muuta hyvää keksi, voi aina sanoa, että vaatimattomuus kaunistaa. Haisukurjenpolvi on kasvupaikan valinnassaan yksi vaatimattomimmista. Useimmiten sen löytää varjoisasta lehdosta irtolohkareen päällä olevasta halkeamasta ohuessa karikemullassa kasvamasta.

Haisukurjenpolvi on selvästi lounainen ja eteläinen laji - kuvatkin ovat Bomarsundista ja Finströmistä. Niinpä yhdessä vanhemmista kasvikirjoista todottiin, että Kuopion läänissä haisukurjenpolvi on vaarantunut! On varmasti! Läänin jo tappoivat, mutta vaatimaton haisukurjenpolvi sentään vielä sinnittelee hengissä...