TEKNIIKAN IHME

Meille ostettiin navigaattori. Tiedäthän, sellainen tekninen vempele, joka opastaa risteys risteykseltä vaikka Hangosta Petsamoon. Senkin se tietää, että ajoamme seuraa kokoajan 8 satelliittia taivaalta. Välillä se valittaa, että ajan liian kovasti - piipittää ja soittaa kelloja kuin paraskin omatunto! Ajattelemaankin se välillä pistää...

Ensimmäisella matkalla auto ehti tuskin liikahtaa, kun uuden vehkeen valot alkoivat vilkkua. Näytössä luki suurilla kirjaimilla : "Unohdit asettaa päämäärän!" Niinpä. Pyysin siis opastusta tietämättä itsekään, minne olin matkalla! Ajopuuksi heittäytymällä mennään sinne, minne virta vie - mutta siihen kone ei suostunut. Aikamoista ajanhukkaa ja arpapeliä tämmöinen matkanteko...

Tuskin oli äskeinen puute korjattu, kun kone hälytti uudestaan: "Jos mahdollista, tee U-käännös!" Kun kone tajusi, että jatkoin edelleen vikareitillä - enhän keskellä kaupunkia kyennyt ehdotetulla tavalla poukkoilemaan - se pian ilmoitti: "Odota, lasketaan uutta reittiä!" Niin se alkoi kohta ehdotella kääntymisiä, niin että päästäisiin takaisin oikealle reitille ja toivottuun päämäärään.

Aina ei olla matkalla kauas. Ollaan muuten vain ihan eksyksissä. Tuossa tekniikan ihmeessä on näppäin näitäkin hetkiä varten. Yhdellä painalluksella voi pyytää: "Opasta kotiin!" Kyllä pitäisi tämmöinen vehje tulla ihan pakolliseksi...

Välillä meiltä puuttuu päämäärä - ja jos ei puutu niin ainakin unohtuu! Välillä päämäärä on mielessä ja silti ollaan harhassa. On hyvä joskus kysyä, minne ollaan matkalla. Ja parasta on, että ohi menneet risteykset eivät aina ole lopullisia eksymisiä. Uutta reittiä meille välillä joudutaan elämässä laskemaan - jokaiselle vuorollaan. Ja elämän tarkoitushan on päästä kotiin...
Hartauskirjoituksen alussa Kiuruvesi-lehdessä 6.2.2008.