PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

maanantai 2. maaliskuuta 2009

VIELÄKIN KUULUU

Minulla oli veisaava äiti. Siivouksen ja ruoanlaiton keskeltä kuului milteipä katkeamatta niekukas virrensävel. Ja sieltä jäivät mieleen lukemattoman monet äidin ulkomuistista veisaamat pitkät virret.

Isäkin veisasi. Lapsuuden kodissa omakotitalon alakerrasta kuului yhtä aikaa jylisevä halonhakkaaminen ja miehen virsi.

Näitä kuulokuvia en unohda. Ne virret kuuluvat kauas!
Virsiseuroissa Honkarannassa 5.3.1989.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Blogiarkisto