TOISENLAINEN PIONEERI - MAITOHORSMA (Epilobium angustifolium)

Sotaväkiaikana metsäkeikalla on telttaan kuulunut monesti seuraava ilmoittautuminen: "Herra luutnantti, pioneerijoukkueen johtaja..." Kaikki tilanteessa olleet tietävät, miten tuo ilmoittautuminen jatkuu. Se jatkuu ikävillä sanoilla: "...tarvitsen kantoapua!" Sellaisia ne ovat, pioneerit!

Maitohorsma on pioneerikasvi. Syntyipä avointa maata myrskyn, metsäpalon tai hakkuiden seurauksena, horsma on kohta paikalla. Maaperän lisääntynyt typpipitoisuus on sille elintärkeä. Niin tiukka metsäpalojen seuraaja se on, että kansan suussa se on tunnettu palokukan nimellä.

Alussa mainituista sotaväen pioneereista poiketen horsma ei kysele kantoapua. Lenninhaivenelliset siemenet ottavat tuulen mukana kyydin hyvinkin kauas emokasvistaan. Ja näitä lentäjiä riittää. Yksi ainut kasvi voi tuottaa kesässä 50 000 siementä. Ja neliömetrille mahtuu helposti kymmeniä horsmia... Ilmankos joka paikka on välillä horsman haiventen peitossa.

Yrttien kerääjät tuntevat horsman hyvänä teekasvina - venäjänkielessä kasvinnimenä onkin iivanantee! Ja hunajantuottajat osaavat myös käyttää horsmikoita hyväkseen. Kummallisia ovat myös horsman tuoreiden versojen C-vitamiinipitoisuudet: 220mg/100g! Vastaavat arvot ovat appelsiinilla 51mg/100g ja lakalla 100mg/100g. Ja valkuaisainepitoisuus on horsmalla korkea. Ei ihme, että niitä lapsena sioille kerättiin. Turhaan sanovat toista rentunruusuksi!