PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009


LUONNOLLISTA KARISMAA - VERIKURJENPOLVI (Geranium sanguineum)

Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että heidät huomaa helposti suurestakin joukosta. Rauhallinen olemus, toisten antama kunnioitus, luontainen arvovalta tuntuu ympäröivän heidät. Pyytämättä ja pyrkimättä heistä tulee joukon henkisiä johtajia.

Tällainen pysäyttäjä verikurjenpolvi on kasvimaailmassa. Vaikka Ahvenanmaan, Etelä-Suomen ja Suomenlahden eteläpuolen kasvimaailma on niin rikas ja värikäs, et vahingossa kulje huomaamatta verikurjenpolven ohitse!

Poikkeuksellisen hehkuvat, purppuraiset, halkaisijaltaan jopa 4 sentin kokoiset kukat huomaa. Pensasmaisena penkkinä se hyppää esille ympäröivän luonnon suurestakin värikirjosta. Myös sen lehtiä jään aina ihastelemaan - sormijakoisina ja kapealiuskaisina ne ovat taideteos.

Myöskin kasvin nimi pysäyttää, onhan se verikurjenpolvi. Tuon veri-etuliitteensä se on saanut kahdesta syystä: kukkien väri on erikoinen ja koko kasvi muuttuu ruska-aikana verenpunaiseksi väriläiskäksi. Karismaa sillä siis on - henkisen johtajan kyvyistä en ole saanut selvää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto