MATKA JATKUU

Olin eilen hautajaisissa. Aurinkoisena kevätpäivänä hiirenkorvien tuoksussa rastaiden keväisen laulun keskellä veisattiin haudan vierellä: "Taas siunattu päivä nyt luo valoaan..." (VK 532)

Koko luomakunta laulaa siinä virressä kiitosta seimestä, rististä ja Kristuksesta. Oltiin saattamassa viiden lapsen äitiä ja seitsemän lapsen mummoa. Yövuoteelleen hän oli nukkunut. Kun kukkalaitteita haudalle laskettiin, niin monet olivat lauseeksen valinneet: "Jos vuoteeltain en nousisi, niin taivaaseen ota luoksesi..."

Silloin se tuli sieltä hautausmaan periltä, keskikäytävää pitkin. Itkevien hautajaisvieraiden keskeltä ja aivan avoimen haudan viereltä se pyörällään pujotteli. Pieni poika. Ehkä ensimmäisellä luokalla. Hänen kasvoillaan näkyi hetken ihmettely. Mutta jo seuraavassa hetkessä pojan kasvoilta näkyi kesän ja loman odotus. Pitkä virveli sojotti tämän pojan pyörän ritsillä.

Muistan ne pojan silmät. Niissä välähti hetken ajan ihmettelevä hämillään oleva lapsen katse. Mutta jo seuraavassa hetkessä hän oli matkaansa jatkamassa, kukaties ensimmäinen kevään kalaretki viereisen joen rantaan oli odottamassa. Matka jatkuu. Sitäkö pieni poika laitettiin hautajaisten keskelle kertomaan...

Seuroissa Seuratuvalla 24.5.1992.