PUOLITTAIN, SILMILLÄ HÄMÄRILLÄ...

Tämä "lokikirja" on tavallaan JÄTEASTIA. Vanhat puheet eivät hyllyillä lojuvina lappuina ainakaan avaudu enää kenellekään muulle. Polttaakaan en niitä raski. Poimin siis palasia tänne jätetynnyriin.

Samalla tavalla tämä on tavallaan KOMPOSTI. Tallennan tänne joitakin keräämiäni kasveja kuvina ja pieninä juttuina happanemaan.

Kasveja olen keräillyt vähän jokapuolella. Puheita olen pitänyt lähinnä virkapaikassani Kiuruveden seurakunnassa. Myöskin puheen pitopaikan ja ajankohdan merkitsen esille, sopivaisuuden puitteissa.

Tervetuloa siis KAATOPAIKALLE, jätteiden keskelle, makujen maailmaan. "Loki" kertoo, mistä on menty...

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

LÄHELLÄ TOISIAAN

Oltiin koolla suurperheen juhlassa, 70-vuotissyntymäpäivillä. Puheensorinan keskeytti puhelimen pirinä. Kohta viestintuoja tuli juhlaväen keskelle: päivänsankarin tytär oli juuri synnyttänyt terveen lapsen! Siinäpä ukille lahjoista paras!

Tuntia myöhemmin sama puhelin oli taas äänessä. Taaskin puhelimen viereltä tuli viestintuoja juhlaväen keskelle: sukulaisperheen isä, 53-vuotias mies oli juuri löydetty kotoaan kuolleena.

Olipa tosiaan syntymäpäivät. Mutta sellaisia tarvitaan. Niin lähellä ne ovat meitä jatkuvasti - elämä ja kuolema.
Päiväkirjasta 1.5.1998.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto