Päivän evankeliutekstissä sanottiin: "Ja ne 72 opetuslasta palasivat iloisina ja kertoivat Herralle työnsä menestyksestä." (Luuk. 10)
Tulin etsineeksi tuon saman kohdan edellisestä Raamatun käännöksestä. Vähän hämmästyin kun luin sieltä: "Ja ne 70 opetuslasta..."
Tuntuu tosi kummalta. Kaksi opetuslasta oli siis hukassa ainakin 50 vuotta! Itse asiassa tarkistin: puuttuivat ne sieltä 1800-luvun käännöksestäkin. Hukassa ne olivat, jossakin peräti poissa vuosisatoja, kukaties vuosituhannen. Hyvä kun nyt löytyivät! Mukava kun nyt saivat palata ja kerrottavana oli uutisia työn menestymisestä!
Menikö siis luottamus Raamatun sanoihin? Yllättäen taitaa tuollaisen kohdalla käydä sittenkin juuri päin vastoin! Juuri tuollaisia kohtia tarvitaan. Ne kertovat, että tärkeintä eivät sittenkään ole nimet ja lukumäärät ja mahdollisimman tarkat yksityiskohdat. Tärkeintä on, että niitä tulijoita ja lähtijöitä riittää. Ilman niitä sanoma ei säily eikä siirry sukupolvelta toiselle.
Seuroissa Seuratuvalla 5.3.1995.
Tulin etsineeksi tuon saman kohdan edellisestä Raamatun käännöksestä. Vähän hämmästyin kun luin sieltä: "Ja ne 70 opetuslasta..."
Tuntuu tosi kummalta. Kaksi opetuslasta oli siis hukassa ainakin 50 vuotta! Itse asiassa tarkistin: puuttuivat ne sieltä 1800-luvun käännöksestäkin. Hukassa ne olivat, jossakin peräti poissa vuosisatoja, kukaties vuosituhannen. Hyvä kun nyt löytyivät! Mukava kun nyt saivat palata ja kerrottavana oli uutisia työn menestymisestä!
Menikö siis luottamus Raamatun sanoihin? Yllättäen taitaa tuollaisen kohdalla käydä sittenkin juuri päin vastoin! Juuri tuollaisia kohtia tarvitaan. Ne kertovat, että tärkeintä eivät sittenkään ole nimet ja lukumäärät ja mahdollisimman tarkat yksityiskohdat. Tärkeintä on, että niitä tulijoita ja lähtijöitä riittää. Ilman niitä sanoma ei säily eikä siirry sukupolvelta toiselle.
Seuroissa Seuratuvalla 5.3.1995.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti