"Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,
mikä on ihmislapsi, että pidät hänestä huolen!" (Ps. 8)
Jokainen meistä on joskus saanut ainakin hetken olla tuollaisen hyvän huolenpidon ihmettelijänä. Välillä tuntomme ja miettemme ovat kuitenkin hyvinkin toisenlaisia. Suunnitelmat eivät toteudu ja vastoinkäymiset täyttävät elämämme. Eikö silloin ajatuksissamme alakin kierrellä aivan toisenlaiset mietteet. Hyvin lähellä on ajatus: "Miksi sinä, Jumala, olet minusta niin kaukana?"
Tiedämme kaikki, että Job eli elämässään vaikeita vaiheita. Hänen ajatuksensa kulkevat kuitenkin tuollaisinakin hetkinä aivan eri suuntaan kuin meillä. Jobin pohdiskelua on hyvä kuunnella:
"Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa. Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi, tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki? Etkö koskaan käännä katsettasi pois minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi." (Job 7)
Samoissa vaiheissa yhtä ahdistaa Jumalan poissaolo toista taas liiankin lähelle tuleva ja kaikessa mukana kulkeva Jumalan läsnäolo... Raamattu tarjoaa sanoja molempien hätään. Se antaa moneen tilanteeseen käytettäväksi rukouksia ja avunhuutoja. Jo sekin tuntuu monesti hoitavalta, kun saa huomata, että joku toinen jo kauan ennen minua, on pukenut sanoiksi minun vielä sanoja vailla olevat elämäntunnot.
Veteraanien seuroissa seurakuntatalolla 1.5.1989.
mikä on ihmislapsi, että pidät hänestä huolen!" (Ps. 8)
Jokainen meistä on joskus saanut ainakin hetken olla tuollaisen hyvän huolenpidon ihmettelijänä. Välillä tuntomme ja miettemme ovat kuitenkin hyvinkin toisenlaisia. Suunnitelmat eivät toteudu ja vastoinkäymiset täyttävät elämämme. Eikö silloin ajatuksissamme alakin kierrellä aivan toisenlaiset mietteet. Hyvin lähellä on ajatus: "Miksi sinä, Jumala, olet minusta niin kaukana?"
Tiedämme kaikki, että Job eli elämässään vaikeita vaiheita. Hänen ajatuksensa kulkevat kuitenkin tuollaisinakin hetkinä aivan eri suuntaan kuin meillä. Jobin pohdiskelua on hyvä kuunnella:
"Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa. Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi, tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki? Etkö koskaan käännä katsettasi pois minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi." (Job 7)
Samoissa vaiheissa yhtä ahdistaa Jumalan poissaolo toista taas liiankin lähelle tuleva ja kaikessa mukana kulkeva Jumalan läsnäolo... Raamattu tarjoaa sanoja molempien hätään. Se antaa moneen tilanteeseen käytettäväksi rukouksia ja avunhuutoja. Jo sekin tuntuu monesti hoitavalta, kun saa huomata, että joku toinen jo kauan ennen minua, on pukenut sanoiksi minun vielä sanoja vailla olevat elämäntunnot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti