SILMÄPELIÄ - NURMITÄDYKE (Veronica chamaedrys)

Silmistä nurmitädykkeen kohdalla on pakko puhua - sinisilmäksi se on sattuvasti kansan keskuudessa nimettykin. Itse kukka on poikkeuksellisen sininen, taivaan sininen.

Läheltä katsottuna kukalle ovat antaneet tällaisenkin kuvauksen: se odottaa käsivarret levällään luokseen tulijaa. Niin odottaa, ja tulija on useimmiten mehiläinen. Se tarttuu raajoillaan noihin käsivarsiin - siis kukan kahteen heteeseen - ja taivuttaa ne turkkiaan vasten.

Kukkien levinnäisyyskartastoa voi lukea kuin historian kirjaa. Monet asiat ovat tälläkin kertaa sinne jälkensä jättäneet. Vuosisatoja vanhan kaskiviljelyn jäljet ovat siinä selvästi näkyvissä. Ja yllättävätkin asiat jättävät sinne merkkinsä: ennen viimeisiä sotia ei Kuusamon seudulla näitä kasveja tavattu. Saksalaisten sotilaiden huoltokuljetukset ja rehukuormat toivat tullessaan kasvin pysyvästi sekä Kuusamoon että Petsamon seudulle. Niin se vain sotakin voi lisätä elämän monimuotoisuutta!

Nurmitädyke on mielestäni yksi kauneimmista - siro ja herkkä, jotenkin hauras. Niinpä ei olekaan kummallista, että sitä on pidetty jonkinlaisena rakkauden kukkana. Joissakin kielissä kasvi on nimetty sanalla "miehen uskollisuus" - tuntuu mairittelevalta! Vähemmän mairittelevaksi nimitys muuttuu, kun kuulee, että nurmitädykkeen kukat ovat poikkeuksellisen lyhytikäisiä, ne kuihtuvat jo päivän kukinnan jälkeen. Se näyttää kukkivan aika kauan, mutta itse asiassa pitkään terttuun vain tulee uusia kukkia entisten tilalle. Että sellainen kuva miehen uskollisuudesta tällä kertaa! Kiitoksia luottamuksesta, kasviharrastussisaret!