KOVA LAKI

Kirkkolaissa on säädetty, että lapsen saa kastaa vanhempien tahtoessa silloin, kun ainakin toinen lapsen vanhemmista kuuluu kirkkoon. Joskus käy niin, että tällaisessa perheessä kirkkoon kuulumaton vanhemmista jää leskeksi ja näin lapsensa yksinhuoltajaksi. Jos hän edelleenkin haluaa ollaa kirkkoon kuulumattomana, joutuu kastettu lapsi - huoltajansa tahdon mukaisesti - eroamaan kirkosta. Näin säätää tämän hetken laki.

Tuntuu julmalta ja sydämettömältä. Tuollaisessa tilanteessa elävillä kun on niin paljon mietittävänä, he ovat niin monella tavalla tuen ja avun tarpeessa. Siinä tilanteessa kysymykset siitä, että liitytkö kirkkoon vai haluatko, että lapsesi joutuu eroamaan kirkosta, eivät tunnu sielunhoidolta!

Nuo koukeroiset lain määräykset kertovat kuitenkin perimmältään siitä, kuinka arvokas ja vakavasti otettava asia kaste on. Ei ole kysymys syntymän muotomenosta. Kaste on Kristukseen liittymistä ja se perustuu Kristuksen antamaan käskyyn. Ja kasteeseen on aina liityttävä opetus niin kuin Jeesuksen kastekäskyssä sanottiin.

Vanhempiakin on kunnioitettava. Pienen lapsen on seurattava vanhempiensa valintoja. Mutta ennen kaikkea tuo koukeroinen teksti kuitenkin lähtökohdaltaan puhuu kastetun oikeuksista. Ei voida kastaa ja jättää heitteille, ilman opetusta. Siihen juuri lapsen vanhemmat sitoutuvat - yhdessä seurakunnan kanssa.

Saarnassa Kiuruveden kirkossa "Kaste"-sunnuntaina 10.1.1993